En taida olla ihan terve. Palasin runsaan kuukauden tauon jälkeen vapaaehtoisesti iänikuiseen kesätyöpaikkaani. En voi olla ihan terve. Luovun vapaaehtoisesti vapaa-ajastani ja inhimillisestä elämästä.

Rahan vuoksi tietenkin.

Samalla ajattelin vielä väkertää opintojani loppuun, jos työnteolta suinkin ennätän.

Pelottavinta on kuitenkin se, että raha ei ole enää edes ainoa motiivi, vaikka työ sinänsä aika syvältä onkin. Se on kuitenkin tuttu paikka, jonka toimintatavat ja ihmiset ovat ennestään tuttuja. Ei tarvitse stressata työn takia, mikä on tärkeää, koska muuten stressaan kyllä ihan tarpeeksi. Eniten nautin siitä, että ympärillä on koko ajan paljon tuttuja ja vähemmänkin tuttuja ihmisiä, joiden kanssa saa olla juuri niin sosiaalinen kuin haluaa olla. Olen tullut suorastaan riippuvaiseksi työyhteisöstä. Ja tietysti työ tuo niitä kaipaamiani rutiineja ja rakennetta elämään.