Tämä on viimeinen postaus ennen pääsiäislomalle pakenemista. Tulee tarpeeseen. Olen pitkittänyt lomalle lähtöä siksi, että minulla olisi enemmän aikaa opiskella, mutta myös siksi, että ajatus kokonaisesta viikosta pienellä kotipaikkakunnallani vain äiti seuranani ei houkuttele.

Loma tekee hyvää kahdesta vaihtoehtoisesta syystä. En tiedä vielä, kumpi toteutuu tällä kertaa. Ensinnäkin toivon, että ympäristönvaihdos ja äidin paheksuva katse (ja ennen kaikkea se paheksuva katse) saisivat minut vihdoin ja viimein tarttumaan vieraiksi tulleisiin esineisiin, kynään ja paperiin. Valehtelin väittäessäni aikaisemmassa postauksessani, että aktiivinen kauteni on alkanut. Niin varmaan. Toisaalta lomalla voi laiskotella ilman kovin pahoja omantunnon tuskia. Lomalla siihen on lupa. Mikäli en kerro äidilleni opiskeluaikeistani.

Minulla on edessäni valinta.