Lähes koko opintojeni ajan olen yrittänyt epätoivoisesti miettiä, mitä hyötyä tästä kaikesta on. Yleensä pohdintahetkeni ovat päättyneet murheelliseen toteamukseen: ei minkäänkään näköistä hyötyä. Ei mikään ihme, että minulla on ollut suuuria motivaatio-ongelmia. Nyt vasta viimeisenä opiskeluvuonna olen alkanut hahmottaa opiskeluvuosien positiivisia seurauksia. Niitä on oikeastaan aika paljon, ja useimmat niistä on varsin merkittäviä. Liittyypä jokunen opintoihinkin.

1. Minusta on tullut se, joka olen. En tietenkään ole valmis tuote, mutta olen kasvanut  itsenäiseksi, toimintakykyiseksi, tiedostavaksi aikuiseksi. Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin. Muutos ensimmäisen vuoden epävarmasta, itseään anteeksi pyytelevästä, passiivisesta harmaavarpusesta on huikea. En tiedä, miten paljon muutos näkyy ulospäin, mutta ei sillä oikeastaan ole väliäkään. Pääasia on, kuinka merkittävänä muutoksen koen itse.

2. Olen luonut tärkeitä ihmissuhteita, joista uskon muutamien kestävän jopa läpi elämän. Erilaisten ihmisten kanssa opiskelu, työskenteleminen ja harrastaminen on avartanut maailmankuvaani, lisännyt suvaitsevaisuutta ja opettanut ihmissuhdetaitoja.

3. Minusta on tullut vähemmän ehdoton. En muista enää kunnolla, miten ajattelin asioista ennen kuin aloitin opiskelun ja itsenäisen elämän, mutta uskoisin, että näin asiat mustavalkoisempina. Nyt näen asiat koko ajan harmaampina. Harvoille asioille on yhtä oikeaa ratkaisua. Omat mielipiteet voivat silti olla vahvoja, mutta ne eivät välttämättä ole enää niin yksioikoisia ja muuttumattomia.

4. En stressaa niin paljon kuin ennen. Joskus tulee vähän takapakkia... Yleisesti ottaen otan asiat enemmän sellaisinaan. Kaikkea ei tarvitse suunnitella viimeisen päälle etukäteen. Impulsiivisuudellekin on tullut oma paikkansa elämässäni.

5. Olen oppinut kyseenalaistamaan. En niin paljon kuin haluaisin. Vieläkin sorrun helposti sokeaan auktoriteettiuskoon. Ihaillut professoritkaan eivät välttämättä ole aina oikeassa. 

6. Kieli ei todellakaan ole vain kokoelma sääntöjä, joita pilkuntarkasti noudattamalla voi saavuttaa täydellisen kielitaidon. Kieli sääntöineen on sopimuksenvarainen ja siten joustava ja muuttuva järjestelmä. Yllättävän monia normatiivisia sääntöjä voidaan taivuttaa käyttäjän tyylin, käyttöyhteyden tai -tarkoituksen mukaisiksi. Kielessä on enemmän vaihtoehtoisia normeja kuin luulisikaan. Toisinaan tarkka normien noudattaminen ei ole edes tarkoituksenmukaista. Paljon riippuu kielenkäyttäjän valinnoista. Säännöissä on oma logiikkansa, ne eivät ole vain ulkoa opeteltavia litanioita ja koska niillä on oma logiikkansa, niitä voi kiertää ja muunnella, jos valitansa osaa perustella.

Tätä listaa pitänee vielä jatkaa jahka ehdin. Nyt jo voin sanoa olevani erityisen ylpeä tuosta viimeisestä listauksestani, koska todella kuvittelin, etten ole yliopistossa oppinut mitään uutta ja mullistavaa.