Tänään vietetään Soinnun nimipäivää. On siis hyvä aika valottaa tarinaa nimen takana.

Blogini nimi Riitasointu juontaa juurensa yläasteelle. Kirjoitin silloin omasta mielestäni toistaiseksi parhaimman tarinani. Se syntyi äidinkielen tunnin ainekirjoitukseksi. Ideana oli kirjoittaa "pienoisromaani" kuvitettuine kansineen ja takakansitekstineen. Kuten kaikki parhaat jutut tämäkin juttu syntyi helposti, pakottamatta. Toisin kuin mikään kirjoittamani ennen sitä tai sen jälkeen. Luultavasti olen sen jälkeen kirjoittanut paljon kypsempää ja kielellisesti parempaa tekstiä. Tarina kuitenkin toimi loistavasti, ja sana kulki. Yhtä kaikki tarina on jäänyt hyvin vahvasti mieleeni elämään. Alitajunnasta pulpahtanut elämänkohtalo teki minuun syvän vaikutuksen. Yhä edelleenkin tarina muistuu aika ajoin mieleeni. En oikeastaan osaa suhtautua siihen omana kirjoituksenani, ennemminkin suhtaudun siihen kuin jonkun toisen kirjoittamaan vaikutuksen tehneeseen novelliin. Tarinan nimeksi tuli Riitasointu. Se oli mielestäni täydellinen nimi "kirjalle". Se tiivisti hyvin tarinan teeman. Päähenkilö oli vaikeassa elämäntilanteessa. Muiden ongelmiensa lisäksi häntä kohtasi suuri suru, kun hänelle tärkeä ihminen kuoli vakavan sairauden seurauksena. Samaan aikaan kuitenkin päähenkilö alkoi saada oman elämänsä hallintaan, ja hän alkoi nähdä ja kokea elämän hyviäkin puolia. Musiikilla oli tärkeä rooli tässä muutoksessa.

Tiesin jo aloittaessani blogin, itseni tuntien, että tästä tulee pitkälti monimutkainen, analyyttinen, syvällinen (?) omien tuntojen vuodatus- ja pohdintakanava. Minun maailmassani ei ole mustaa ja valkoista. Haluaisin niiden olevan, koska niin olisi selkeämpää ja turvallisempaa, ja niin olisi hyvä, mutta on vain sekalainen röykkiö värejä. Näen ja ymmärrän ne, mutta niiden tarkoitusta tai merkitystä en useinkaan ymmärrä. Kaikki on ajateltava ja tehtävä vaikeimman kautta, monen mutkan kautta. Jos on jotain hyvää ja kaunista, niin sitten on myös jotain pahaa ja rumaa, ja jos on jotain pahaa ja rumaa, niin sitten toisaalta on oltava myös kaunista ja hyvää. 

Riitasointu on Riitasointu myös, koska siinä kerrotaan bloggaajan elämästä, joka on sinänsä hyvää, koska on elämää, mutta siinä on omat ristiriitansa ja vaikeutensa.  Koska on elämää. Riitasointu on elämän tragikoomisuutta, kirpeänsuloista matkaamista.