Olen ollut aina kaikkia nettideittejä ja muita seuranhakuilmoituksia vastaan. Olen yrittänyt olla tuomitsematta muita, jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Minulle se ei ole ollut vaihtoehto. Olen vanhanaikainen. Haluan löytää miehen ihan oikeasta elämästä (joo, tiedän, ei paras mahdollinen sanavalinta; ei virtuaalimaailma ole sen väärempi kuin ns. oikea elämä). Haluan uskoa sattumaan ja kohtaloon (vaikken enimmäkseen edes usko kohtaloon) ja plaa plaa plaa. Rakkaus tulee jos on tullakseen. En halua etsimällä etsiä mitään tai ketään. Siksi deittipalstat ovat minulle aivan liian tarkoitushakuisia.

Kaikesta huolimatta mahdoton tapahtui, ja jokin aika sitten vannoutunut nettideittailijaystäväni ylipuhui minut jättämään ilmoituksen erääseen nettideittipalveluun. Käytännössä hän lähes teki ilmoituksen puolestani, mutta olisinhan minä voinut vielä peräytyä. Ei kukaan pakottanut minua (vaikka haluankin niin ajatella säilyttääkseni itsekunnioitukseni). Uteliaisuus kai voitti. En ihan oikeasti tiedä. Tätä edellä mainittua ystävääni lukuun ottamatta ei kukaan parhaista ystävistänikään tiedä "harrastuksestani". En ole kehdannut kertoa. Se tietysti vahvistaa sitä käsitystäni, että homma ei todellakaan ole minua varten. Ei pitäisi lähteä leikkiin, jos ei ole valmis kertomaan ihmisille tavanneensa poikaystävänsä netissä. Se ei ole reilua. Tiedän. Huonot ennakkokäsitykseni nettideittailusta ovat vain vahvistuneet. Kaikki etsivät sitä täydellistä kumppania. Vaihtoehtoja on liikaa, on varaa valita. Anonyyminä on helppo jättää vastaamatta viesteihin ja siirtyä seuraavaan. Valinnan paljouden edessä sokaistuu. Täydellistä kumppania etsittäessä kaikki pyrkivät antamaan itsestään mahdollisimman edullisen kuvan. Totta kai. Sillä voi kuitenkin olla ikäviä seurauksia. Olen kuullut mitä hurjimmista huijaustapauksista. Itse en ole huijareihin törmännyt. Ehkä. Kai. Mistä pirusta sen tietäisin. Itse pyrin aina olemaan mahdollisimman rehellinen, kaikessa muussakin tekemisessäni. Epäilykseni nettideittailua kohtaankin olen pyrkinyt heti kättelyssä ilmoittamaan. Näistä syistä on vaikea käsittää ja muistaa, että kaikki eivät ole rehellisiä.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, että nettideittailu ei ole hyväksi mielenterveydelleni. Siihen liittyy liikaa lieveilmiöitä eikä se foorumina muutenkaan miellytä minua. En tunnista enää itseäni. Olen hyvää vauhtia ollut jäämässä koukkuun, mutta nyt sille saa tulla piste. Aikansa voi käyttää sata kertaa fiksumminkin.