Olen alkanut arvostaa miessukupuolta ihan uudella tavalla. Ärsytys siitä, että on pelkkiä miehiä työkavereina on vaihtunut syvään kiitollisuuteen.

Inhoan yleistyksiä ja stereotypioita, mutta uskallan silti väittää, että yleisesti ottaen miehet ovat vähemmän kateellisia, vähemmän kilpailuhenkisiä ja vähemmän dominoivia ja hössöttäviä kuin naiset. Ongelmatilanteisiin he suhtautuvat rauhallisemmin ja keskittyvät toivotun lopputuloksen saavuttamiseen ennemmin kuin lähtevät syyttelemään toisiaan ja vatvomaan tuntikaupalla tapahtumaketjua, jonka seurauksena ongelmatilanteeseen on päädytty.

Rauhallisuus voi tarttua jopa hysteerisen naissukupuolen edustajaan, minkä seurauksena kaikki on ennemmin kuin myöhemmin hallinnassa ja kaikki ovat tyytyväisiä eikä maailmanloppu tullutkaan. Minun ainakin teki mieli halata kaikkia työkavereitani. Niin hämmästynyt ja kiitollinen olin heidän tavastaan selvittää omalla työpaikallani ollut ongelmatilanne. Ajatella, että ongelmat voi selvittää niin kivuttomastikin! Enpäs tiennytkään.

Kyllähän minä tietysti tiesin, ettei panikoiminen mitään auta. Tiesin, tiesin, tiesin... Käytännön toteutus usein vain ontuu. Ja muut vielä lisäävät pökköä pesään.

Eläköön sukupuolten väliset erot, joihin en tiennyt edes uskovani.