Minulla on kyllä niin uskomaton tuuri tällä hetkellä, että jos tuurini jatkuu samanlaisena, odotan että olen ensi vuonna naimisissa, vakituisessa mielekkäässä työpaikassa jolla on mahdollisimman vähän tekemistä koulutukseni kanssa ja että olen muutenkin kaikin puolin seesteinen, onnellinen ja aikaansaava ihminen (ja lehmät lentää, hevoset ammuu ja sitä rataa).

Minun ei tarvitse tehdä paljonkaan, että asiat menevät juuri niin kuin haluan. Kun haluan olla yksin, tapaaminen peruuntuu kuin itsestään. Kun en missään nimessä halua olla yksin, ystävät suorastaan parveilevat ympärilläni. Kun tarvitsen töitä, niitä TARJOTAAN minulle (joskaan en muiden velvoitteiden vuoksi voi niitä ottaa vastaan). Kun tavitsen aikatuluja, harjoitteluni osaprojektille annetaan yhtäkkiä äärimmäisen lyhyt suoritusaika.

Valitettavasti kukaan ei päätä puolestani, minkälaiset saappaat minun pitäisi ostaa. Ja valitettavasti kukaan ei todellakaan osta niitä minulle. No, kaikkea ei kai sitten voi saada (miksei muka?).