Sanoja joita vihaan tai joita ainakin syvästi kammoksun.

Kaikki uber-alkuiset adjektiivit (valitan, en onnistunut saamaan pisteitä u:n päälle). En tiedä, missä vaiheessa olen pudonnut sivistyksen kelkasta, mutta jossain vaiheessa kuitenkin huomasin saksan kielen soluttautuneen salakavalasti suomeen. Oi miksi? Eikö englannin ylivalta jo riitä? Ja jos on pakko lainata sanoja, eikö niitä voisi pitää erillään suomenkielisistä sanoista?

Toinen "sana", joka todistaa sivistymättömyyteni on ihq (tai jotain) ja sen mitä ihmeellisimmät (niin kuin  tuo ei jo olisi tarpeeksi ihmeellinen) muunnokset. Siis oikeesti! Mitä kieltä tuo sitten yrittää imitoida? En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

En pidä myöskään sellaisista varsin tavallisista sanoista kuten bändi tai biisi. Se on varsin epäkäytännöllistä, koska musiikki kuitenkin on aika tavallinen puheenaihe. Kiemurtelen aina tuskissani, kun tiedän, että minun pitäisi puhua bändeistä ja biiseistä, jotta edes näyttäisi siltä, että voisin sulautua joukkoon. Mutta kun en kykene. Tuntuu niin vieraalta. Vähän niin kuin kirosanat. Molemmat kuulostavat korneilta minun suustani kuultuna. Etenkin kun pidän tahtomattani ikuisuudelta tuntuvan tauon ennen kuin uskaltaudun pudottamaan sanat ilmoille. Kirosanoissa on se etu näihin muihin sanoihin verrattuna, että niiden lausumatta jättäminen ei välttämättä kuulosta typerältä. Aiheutan varmasti hilpeyttä kanssaihmisissä.

Ege euron väännöksenä on yksi suosikki-inhokeistani. Purskahdin nauruun, kun kuulin sen ensimmäistä kertaa radiomainoksesta joskus neljä vuotta sitten. En ollut vielä ehtinyt tottua sanaan, kun seuraavan kerran kuulin sanan ystäväni suusta. Silloin oli vaikeuksia ottaa häntä tosissaan. Ja pitää mölyt mahassaan.

En siis pidä nuorisoslangista (en oikeastaan tiedä, ovatko em. sanat virallisesti sitä, mutta mielelläni ne sellaisiksi luokittelisin), mikä ei ehkä ole kovin huolestuttavaa, koska en enää ole mikään teini (en muuten erityisemmin pidä tuostakaan sanasta). Mutta kun nuorisoslangilla on taipumus joiltain osin levitä myös muihin kansanosiin, niin että ainakin bändit ja biisit tulevat jo melkein luonnostaan minua yhtä sukupolvea vanhemmiltakin ihmisiltä, oman ikäisistäni nyt puhumattakaan.