Olen minä ennenkin kärsinyt infotuskasta, mutta tuskin näin pahasti.

Olen tässä aloitellut graduani loka-marraskuusta lähtien. Gradun kirjoittaminen tarkoittaa valtavan tietomäärän etsimistä, löytämistä, hallintaa, muokkaamista ja välittämistä. Tällä hetkellä olen lähinnä tiedon etsimistä edeltävässä vaiheessa eli tiedon kauhistelussa. En edes halua ajatella, että minun on lähiaikoina edettävä seuraaviin vaiheisiin. En ymmärrä, miten eteneminen on edes mahdollista, KOSKA TIETOA ON IHAN MIELETTÖMÄN PALJON. Yhdestä tärkeästä lähteestä saa kymmeniä uusia vähintään yhtä tärkeitä lähteitä. Jossain vaiheessa paljastuu, että aluksi tärkeinä pitämät lähteet olivatkin kaikkea muuta. Toisaalta lähteistä voi löytyä yleissivistävää ja ammatillisesti tärkeää tietoa, jolla ei ole mitään tekemistä oman tutkimuksen kanssa mutta joka saa kiinnostumaan omasta tieteenalasta entistä laajemmin ja minkä seurauksena löytyy taas lisää tietoa.

Se ei lopu koskaan! Se on samalla äärimmäisen tuskastuttavaa ja äärimmäisen lohduttavaa. Tuskattuvaa, koska tuntuu, etten osaa luopua vaan janoan aina vaan lisää ja pelkään, että en sillä konstilla saa graduani ikinä valmiiksi. Lohduttavaa, koska tiedän, että tieto vain odottaa omaksujaansa ja mitä enemmän maailmassa on minua inspiroivaa tietoa, sitä enemmän haluan sitä omaksua ja sitä paremmalta oma uravalintani tuntuu.