Piirustukset ovat jo kutakuinkin valmiit. Naulat, vasara ja muut remonttireiskan apuvälineet on vahvasti hankinnassa. Syysremontti on polkaistu käyntiin. (Tänään tosin tuli takapakkia aika harppaus, mutta eipä siitä sen enempää. Oikeastaan sen piti olla salaisuus, jonka voi samantien unohtaa.)

Remontin pohjan luo hyvin aikataulutetut päivät, viikot ja kuukaudet. Aikatauluttaminen ei tarkoita täyteen ahdettua kalenteria, erilaisia tapahtumia ja menoja siellä ja täällä. Aikatauluttaminen tarkoittaa säännöllistä päivärytmiä, josta on helppo pitää kiinni ja josta on mahdollista myös tarvittaessa joustaa. Liian tiukka aikataulu aiheuttaa stressiä, ja remontin tarkoitushan on päinvastoin vähentää stressiä. Koska minun tilanteeni on toivottoman kaoottinen, vaaditaan järeitä työkaluja. Ei joustovaraa minulle. Ainakaan ensialkuun. Katsotaan sitä sitten myöhemmin. Aikatauluttamisessa on vain yksi ongelma. Miten luoda aikataulu tyhjästä. Jos ei ole säännöllistä työtä, opintoja jotka vaatisivat säännöllistä läsnäoloa oppilaitoksessa tai tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottua harrastusta, on aikatauluttaminen vähintäänkin haasteellista. Käsitin juuri tätä kirjoittaessani, että olen pitänyt itsestään selvänä, että aikatauluttamisen aikaansaama elämänhallinnan tuntu vaatii kahdeksasta neljään työn. Siis minun kohdallani. Eihän se niin ole. Tietysti työpaikka olisi kiva noin taloudelliseltakin kannalta, mutta se on jo toinen juttu. Aikatauluttamista työ toki helpottaisi, mutta silloinhan minun ei itseni oikeastaan tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin mennä aamulla töihin, tehdä päivällä työni ja tulla takaisin kotiin. Ei sillä ole mitään tekemistä elämänhallinnan kanssa, koska työajat määräytyvät ulkoa päin. Hetken aikaa aikatauluttomuuden stressaama ihminen voi huokaista tyytyväisenä helpotuksesta, mutta päivien toistuessa samanlaisina ja muun elämän ollessa yhtä aikataulutonta kuin ennenkin helpotuksen huokaus voi pian muuttua turhautuneisuuden huokaukseksi.

Oikeastaan kyse on vain tahdonvoimasta. On päätettävä etukäteen, mitä haluaa tehdä ja sitten se on vain tehtävä, vaikka mieluummin jäisi nukkumaan pehmeään sänkyyn tai surffaamaan ah niin ihmeelliseen nettiin. Paljastetaan nyt sitten, miksi tämä päivä ei ollut järin onnistunut. Olin vakaasti päättänyt, että tämä on syysremonttini ensimmäinen varsinainen päivä. Nousisin aamulla aikaisin. Lähtisin lenkille. Kävisin suihkussa. Söisin aamupalan. Siivoisin. Tekisin remonttisuunnitelman. Kävisin kaupungilla hankkimassa joitakin tarvittavia työkaluja remonttia varten. Rentoutuisin ystävien kanssa. Juups. Söin aamupalan. Tunnin aikataulusta myöhässä. Sen jälkeen menin takaisin nukkumaan ja nousin sopivasti syömään erittäin myöhäisen lounaan. Siivosin. Tai siis no. Aloittelin ainakin melkein. Nostin pari paperia ylös lattialta. Ensimmäisen herättyäni ja toisen vähän myöhemmin voimia kerättyäni. Kävin suihkussa. Illalla. En aamulla niin kuin piti. Ei tarvinnut pestä hiuksia, kun en mennytkään ihmisten ilmoille. Ei tarvinnut mennä, kun ei ollut ihan pakko. En tehnyt oikeastaan mitään koko päivänä, ja tällaisia päiviä on ollut vuoden aikana ihan liikaa.

Olisi pitänyt nousta kellon soittoon. Siitä se elämänhallinta lähtee. Tavallisen ihmisen, tavallisen arjen päättäväistä pyörittämistä ja sitä, ettei lykkää asioita hamaan huomiseen. Sitähän se vain on.