Uskomatonta, miten helposti itselleen voi kehittää kamalan stressin. Nyt stressaan siitä, etten tiedä, onko minulla juuri tällä hetkellä lomaa vai ei. En tiedä, koska työni alkaa, mutta periaatteessa minun kai pitäisi olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Uskomattoman stressaavaa ihmiselle, joka on tottunut suunnittelemaan kaiken etukäteen. Stressaaminen ja odottaminen käy työstä. Oikeastaan minun pitäisi saada stressilisää... 

Minulla olisi juuri nyt täydellisen otollinen aika pitää lomaa. Oikeastaan minun suorastaan pitäisi käydä Helsingissä. Käväisyä voisi vähän laventaa ja viettää samalla hyvin ansaittu loma. Ikään kuin etukäteen kaikista tulevistakin kivuista ja säryistä, joita todennäköisesti varma, epävarma kesätyöni väistämättä minulle aiheuttaa. Lähtisin, jos siis tietäisin voivani lähteä huoletta nyt ilman että saisin kohta tietää, että minun pitäisikin olla jossain muualla. Niinku just nyt. Jos olisin huolettomampi ihminen, varmaan lähtisinkin heti huomenna ja ajattelisin, että kaikki muu on sitten sen ajan murhe. Mutta minä en ole lähimainkaan huoleton ihminen. Murehdin itseni kuoliaaksi. Miten tuttua ja turvallista. Aloinkin jo vähän huolestua, kun olen osoittanut melkein huolettomuuden merkkejä viime aikoina. Helpotuksen huokaus. Eipä tarvitse enää murehtia sitäkään.

P.s. Minun otsikkoni ovat syvältä. En jaksa panostaa niihin. Kaikki energia menee leipätekstien kirjoittamiseen.

P.p.s. Olen aina kehuskellut otsikointitaidoillani. Eipä tarvitse tehdä enää sitäkään.