Tähän päivään kiteytyy loistavasti minun elämäni loistokkuus tällä hetkellä. Jotenkin minä aavistin, että tässä käy näin ja siksi en edes osaa olla niin pettynyt kuin minun kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Miettikää miltä tuntuu ihmisestä, joka on odottanut kaksi kuukautta jotain kuin kuuta nousevaa, on suunnitellut muun elämänsäkin niin, että mikään ei tulisi tämän tapahtuman tielle. Ja sitten kun on jo kuvitellut raivanneensa kaikki esteet altaan, tulee raju pudotus maan pinnalle. Onko mikään ihme, että minusta on tullut kyynikko ja äärirealisti, kun näin käy kerta toisensa jälkeen. Juuri siksi suhtaudun asioihin realistisesti, juuri siksi harvoin innostun mistään ihan älyttömästi. Välillä tulee vain tällainen lipsahdus.

Nyt en jaksa olla edes kovin vihainen tai masentunut, minua lähinnä huvittaa. Tämä on niin tätä.