Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei käytä koruja. Tänään aloin miettiä tuota tarkemmin ja tein sen loppupäätelmän, että tuo on ihan puppua. Ostin tänän 80 eurolla koruja. Jos se ei todista luulojani vääriksi, niin ei sitten mikään.

Pidän yleisesti ottaen melko yksinkertaisista asuista ja asusteista. Vältän kaikkea turhaa, vaatteissakin kaikkea sellaista, millä ei ole mitään varsinaista käyttötarkoitusta, vaan ainoa funktio on miellyttää silmää. Minä olen niin käytännöllinen, järkevä ja realistinen...

Lapsena olin kauhea hienohelma. Pidin kaikesta kauniista ja kimaltelevasta. Olin kroonisesti katkera äidille siitä, että hän ei antanut minun ottaa reikiä korviini. Muita koruja minulla oli, mutta en kyllä muista, käytinkö niitä juurikaan muuten kuin juhlissa. En usko. Olin kuitenkin alitajuisesti omaksunut sellaisen kulttuurin, jossa koruja ja hienoja ja kalliita vaatteita ja muita naisten houkutuksia pidettiin koreiluna ja siksi ehkä vähän paheksuttavanakin. Ne kuuluivat vain erikoistilaisuuksiin.

Jossain murrosiän alkumetreillä menetin kiinnostukseni muotiin ja kauneuteen. Kun ei muutenkaan pitänyt itsestään, ei voinut ajatella, että itsellä olisi oikeus laittautua tai edes olla kiinnostunut muodista ja kauneudesta. Tosin mikäli muistan oikein, käytin kuitenkin jonkin verran koruja noina vuosina., joten ihan vedenpitävä teoria tämä ei ole. Korut olivat yksinkertaisia, hopeisia. Käytin niitä hyvin hillitysti ja lähes pelkästään yksiä ja samoja koruja. Yhteensopivuutta ja käyttötarkoitusta ei tullut mietittyä sen kummemmin. Niitä käytti puolihuolimattomasti silloin kuin muisti. Ne olivat menettäneet sopivasti juhlavuuden merkityksensä, jotta niitä voi käyttää ilman omantunnon tuskia myös arkena, mutta koruina niihin liittyi kuitenkin ehkä pieni ripaus ylellisyyden ajatusta ja toivat siten vähän piristystä arkeen.

Viime aikoina olen ostanut koruja ihan hirveästi, suhteettoman paljon siihen nähden, kuinka vähän niitä käytän. Enemmän niitä kuitenkin käytän kuin koskaan ennen. Nyt viimeistään korut ovat arkipäiväistyneet. Yhä koristeellisemmat tuntuvat luonnollisilta arkikäytössäkin. Olen alkanut harrastaa settejä. Kun ihastun korviksiin, ostan myös samanlaisen kaulakorun. Mietin värejä ja käyttötarkoitusta entistä tarkemmin: käytän mustaa, joten olisi hyvä olla musta kello jne. Talven häihin tarvitsen tietynlaiset ja -väriset korut jne. Olen edelleen kuitenkin vähän liian laiska. Korut ovat jotain ylimääräistä. Ne jäävät helposti pois, kun arjen kiireissä on tärkeintä on saada puhtaat ja ehjät (ja kauniit:)) vaatteet päälleen.