Käsitin juuri, että minusta on tulossa sellainen ihminen, jollainen kaikista viimeiseksi olisin koskaan halunnut olla. Huolestuttavinta tässä on se, että se ei tunnu edes erityisen pahalta tai kummalliseltakaan.

Materialisti ja hedonisti. Haalin tavaraa ja kokemuksia, jotta tuntisin oloni muka paremmaksi ja elävämmäksi. Hetkistä on nautittava paremman puutteessa vaikka hampaat irvessä. Vaatteiden tai minkä tahansa kivan hankinta saa luvattoman onnelliseksi. Hetkeksi. Alkoholin humalluttava vaikutuskin on ensimmäistä kertaa alkanut tuntua tavoittelemisen arvoiselta. Listaa voisi jatkaa pidempäänkin, mutta voi olla parempi lopettaa tähän. 

Onneksi olen tunnetusti itselleni ankara ja liioitteluun taipuvainen; eiköhän minulla vielä ole matkaa hedonistiksi.