Olen viime aikoina miettinyt ilmiötä nimeltä teitittely. En tiedä, olenko vihdoin saavuttanut arvokkaan olemuksen ja näytänkö jo niin vanhalta, että minua siksi on alettu teitittelemään huomattavan usein. Minusta tuntuu, että ihmisistä on muutenkin tullut muodollisempia, tai ehkä kuitenkin vain kiinnitän jostain syystä aiempaa enemmän huomiota muodollisuuteen. Oli miten oli, niin kassahenkilöt kuin muutkin satunnaisesti kohdalleni osuvat ihmiset usein teitittelevät minua, eikä näin mielestäni ollut ennen. Taannoin kaksi eri ihmistä tuli muistaakseni kysymään minulta tietä. Toinen oli minua hieman nuorempi tyttö, toinen eläkeikäinen naishenkilö. Molemmat teitittelivät. Olin hyvin hämmentynyt.

Itse en ole koskaan oppinut luontevasti teitittelemään. Se vaatii aina ylimääräisiä ponnistuksia. Minun kieleni on mennä solmuun joka kerta. Ehkä siitä johtuukin, että minun teitittely-yritykseni johtavat hyvin usein väärinkäsityksiin eikä varsinainen informaatio tahdo mennä lainkaan perille.