Työt on ainakin toistaiseksi loppu ja nyt olisi periaatteessa aikaa viettää jonkinlaista kesälomaa. Mutta kun toinen puoli ajatuksista on vielä kesätöissä ja toinen alkavassa lukuvuodessa, niin eipä jää paljonkaan tilaa loma-ajatuksille.

En ole varmaankaan ainoa, joka suunnittelee elämänsä tehoremonttia kesän jälkeen. Ehkä omat suunnitelmani ovat jälleen liian kunnianhimoiset, mutta jos yrittäisin edes osan toteuttaa. Siitä olen varma, etten voi jatkaa entiseen malliin. Olen voinut huonosti, vaikka kuinka olisin yrittänyt itselleni ja muille muuta uskotella. En voi enää vain odottaa, että asiat paranisivat itsestään, sillä tosiasia on se, että aika harvoin ne itsestään paranevat.

Minun elämänlaadunparannussuunnitelmaani kuuluu lähinnä elämänhallinnan parantaminen. Minusta tuntuu, että olen ollut täysin tuuliajolla. Elämä on hallinnut minua enkä minä elämää. Olen jossain vaiheessa luopunut itselleni elintärkeästä suunnitelmallisuudesta. En ole enää aikoihin jaksanut suunnitella. En niinkään ole elänyt hetkessä vaan olen antanut hetken elää minussa, mennyt virran mukana. Spontaanisuus on hyvä asia. Se maustaa arkea, pitää virkeänä ja valppaana. Ei ole hyvä olla liian sidoksissa aikatauluihin, mutta tietynlainen elämän aikataulutteisuus luo perusturvallisuutta, jota ilman ainakin minä olen täysin hukassa. Se on vähän sama kuin suunnistaisi vieraassa maassa ilman karttaa.

Ei kuulosta täysin mahdottomalta toteuttaa, eihän?