Olin viikonloppuna kivoissa sukujuhlissa. Niin siis missä? Superkivoissa sukujuhlissa. Kerran sekin oli koettava.

Luulin meneväni 50-vuotisjuhlille, mutta löysinkin itseni 30-vuotishääjuhlista. Onnittelin paikalla myös ollutta 50-vuotishääjuhliaan viettävää vanhaa pariskuntaa muistamatta heidän henkilöllisyyttään ja tietämättä, miksi heitä onnittelin. En tuntenut puoliakaan pihalla temmeltävistä lapsosista, serkkujeni lapsista. Pakkoko niiden on kasvaa niin nopeasti? Kuuntelin harvinaisen epävireistä laulua (mutta mitäpä lapsille ei antaisi anteeksi). Lauloin ensimmäistä kertaa elämässäni karaokea. Hypin trampoliinilla. Keskustelin vieraiksi jääneiden sukulaisteni kanssa ihmeen luontevasti. Paino sanalla keskustelin. Siis ihan oikeasti keskustelin sukulaisteni kanssa.

Luultavasti epäsovinnaisilla sukulaisillani, epätavallisella juhlamiljööllä ja -ohjelmalla sekä sillä, että join kuohuviiniä itselleni epätavallisen paljon oli oma osuutensa juhlan onnistumisen kannalta.