Yksin eläminen on sitäkin, että elämästä puuttuu ääniä.

Aisteja hivelevät ilmavaivojen jälkiseurannaiset, lähes oksennukseen pakottavat ruokapöytäröyhtäisyt. Ja yölliset ihmismoottorin äänet, jotka saavat muutenkin vähäisillä yöunilla sinnittelevän hermoromahduksen partaalle.

Tuskanhiki ja muut oheistuotteet tulevat kaupan päälle, kun neuvottomana vain käännän kylkeä ja toivon, että toinen lopettaa aikanaan tai että jyrinästä huolimatta saan jollain kumman konstilla unen päästä kiinni.

Uskon, että äänet voivat olla todellinen ihmissuhteiden koetinkivi. Onneksi minä joudun tekemisiin asian kanssa vain lähisukulaisten tai läheisimpien ystävien kyläillessä luonani. Toisaalta siedätyshoito jää saamatta. Jatkuvina annoksina äänien sietokyky voisi helposti ylittyä. Niinhän yleensäkin elämässä pienistä ärsyttävistä asioista tulee toistuessaan suuria ongelmia.

Nyt kotiani hallitsee jälleen ontot hiljaisuuden äänet.