Tämä on tämän päivän viimeinen postaus (vihdoin ja viimein). Seuraavan kerran taidankin päästä netin ääreen vasta perjantaina. Pitkä vieroitusaika tiedossa. Uskaltaudun kuitenkin sinne työjaksoa edeltävlle lomalle.

En muista, milloin olen viimeksi mennyt kymmeneltä nukkumaan, mutta nyt aion mennä, heti tämän kirjoitettuani. Luulisin, että se olisi viisasta sen jälkeen, kun on ilman pienintäkään syytä revennyt hysteeriseen väsyneen nauruun ja puoliksi itkenyt ja puoliksi nauranut silmät vettä valuen. Ihminen langattoman toisessa päässä oli vähän ihmeissään. Niin minäkin. Tällä tavalla muistan nauraneeni viimeksi lapsena. Tosin toisin kuin silloin, sain lopetettua hysteriakohtaukseni kuin seinään. Se on tätä aikuisen itsehillintää. Jostain alitajunnasta se vain työntyy pintaan keskellä hallitsematonta tunnemyrskyäkin. Aika surullista oikeastaan. Rankkaa tämä nettisurffailu, sillä mitään muuta en ole tänään tehnyt.