Jonkun pitäisi kieltää minulta netinkäyttö kokonaan. Tämä on jo toinen postaus tänään! Aihekaan tuskin on niin tärkeä, että se välttämättä ansaitsisi tulla julkaistuksi.

En ole koskaan ollut kasvissyöjä. En ole koskaan edes harkinnut moista. En koe kasvissyöntiä henkilökohtaisesti mitenkään erityisen tärkeäksi. Arvostan kyllä tietyllä tavalla ihmisiä, jotka ovat valinneet kasvisruokavalion vaikuttaakseen tärkeiksi katsomiinsa asioihin. Kaikki henkilökohtainen panostus maailmanparantamiseksi on tärkeää. Kukin valitsee itselleen sopivimman tien. Kasvissyönti ei ole minun juttuni. Pidän syömisestä ja ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että iso osa ruokanautintoani katoaisi, jos ruokavalioni olisi kasvispainotteisempi.

Vaikka olen siis lihansyöjä enkä ole mitenkään erityisesti välttänyt lihansyöntiä viime aikoinakaan, elimistöni huutaa lihaa. Kävin eilen kaupassa vain siksi, että minun teki mieleni jotain hyvää. Mukaani tarttui lihapiirakoita ja nakkeja! Yleensä tarkoitan hyvällä jotain ihan muuta...

Olen aina hymähtänyt mielessäni ihmisille, jotka aistivat elimistönsä tarvitsevan mitä milloinkin. Nestettä, vitamiineja... En minä ole mikään ajatustenlukija, mistä minä tietäisin, mitä elimistöni milloinkin tarvitsee. Minusta nämä ovat henkimaailman asioita ja koska minulla ei ole mitään syvää yhteyttä henkimaailmaan, tilanne on mikä on. Viime aikoina elimistöni on kuitenkin yllättäen alkanut viestiä minulle. Se kuiskaa tarvitsevansa ainakin liikuntaa - ja lihaa.