Nyt on sivupohja kunnossa. Kiitos siitä Einolle. Onpa hyvä, että Blogistanissa on niin paljon ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Uutena bloggaajana olisi täydellisen avuton ilman heitä.

En myönnä mitenkään tietoisesti luovani mielikuvia ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut. Silti huomaan pettyväni tai vähintään hämmästyväni lähes aina, kun ihminen konkretisoituu kuvaksi. Tulkintani erityisesti siihenastisesta kommunikaatiosta värittyy ihmiskasvojen piirteillä ja automaattisella luonnetulkinnalla, jonka kasvoista teen. Voi, kuinka monta kertaa olenkaan tuhahtanut hämmentyneenä nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvan lempikirjailijastani. Sitä huomaa melkein suuttuvansa tälle ihmiselle; oliko hänen pakko mennä rikkomaan illuusioni, onko hänen pakko näyttää juuri tuolta. Haluaisin vain ihmisten näyttävän siltä, että he mielestäni sopivat kirjoittamaan tekstejään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Turhamainen olen jo itselleni ja muille myöntänyt olevani. Pinnallinen en milloinkaan. Kirjoitukseni sisältö todistanee luuloni vääräksi. Haluan ajatella, että se johtuu siitä, että minäkin olen vain kulttuurin tuote.