Tajusin tänään, että minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä ammattihaaveita äidillä ehkä oli nuorempana. Itse asiassa minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että äidillä olisi ollut haaveita. Ehkä olen jotenkin alitajuisesti ajatellut, että hän on syntynyt masentuneeksi ja työttömäksi. Olen tuntenut hänet vain sellaisena, mutta toki hänellä on ollut elämää ennen minuakin. Ja kaikilla on suunnitelmia ja unelmia. Siihen asti, kunnes elämän realiteetit ampuvat ne alas. Vähänpä vanhempiaan tuntee, vaikka heidän kanssaan on viettänyt enimmän osan elämästään.