Nyt alkaa ihan selvästi olla kevättä rinnassa. Kevätväsymys on siirtymässä kesän odotuksen tieltä. Tämä vuosi on ollut siitäkin omituinen, etten ole odottanut kesää ja opiskeluvelvollisuuksille tulevaa taukoa mitenkään innokkaasti. On vaan ärsyttänyt suunnattomasti ajatus siitä, että kesä kuluisi taas tehden jotakin hanttihommaa henkensä pitimiksi. Jotain mikä ei kehitä minua mitenkään ammatillisesti tai muutenkaan. En ole osannut ajatella kesän valoisia puolia. Jätskikioskia, terassia, uimarantaa, ensimmäistä varsinaista Turun-kesääni.

Nyt olen saanut aivan uutta motivaatiota kesän odotukselle ja työnteolle, kun haaveilen Euroopan kiertämisestä. Menisin ainakin tänne ja tänne. Nämä paikat eivät varmaan normaalisti olisi edes harkinnassa matkaa suunnitellessani, mutta tänä kesänä kaksi parasta ystävääni asuu näissä kaupungeissa, joten pakkohan niissä on käydä. Kiva, että elämä heittelee. Jos ei minua, niin ystäviäni. Tulee koettua asioita, joita ei muuten kokisi. Sillä se maailmankuva avartuu.

Vielä kun rahoitus järjestyisi. Työnantajat siis kuulkaa, saa ottaa yhteyttä! Se on jopa suotavaa.